1. viikko

31.8.2014 su Nousiainen - Helsinki-Vantaa 

Manta ja Asta veivät meidät Vantaalle. Olin varannut meille paikan Pilotti-hotellista. Tavarat huoneeseen ja aikaa kuluttamaan Jumboon. Söimme ja Asta sai leikkiä leikkihuoneessa.
Itku siinä tuli, kun Astaa hyvästeltiin.

Aamulla herätys klo 3.30, aamupala ja kuljetus kentälle klo 4.40.



1.9.2014 ma Helsinki - Berliini - Madrid - Pamplona - Saint Jean Pied de Port

Aikaisin aamulla lentokentälle. Tapasimme camino-kumppanimme kentällä. Ensimmäinen lento Berliiniin, tunnin odotus ja toinen lento Madridiin.

Madridin kentältä oli suora (no suora ja suora) bussiyhteys Atochan rautatieasemalle. Siellä oli kyllä kuusi vaeltajaa vähän ihmeissään, kun piti löytää / ostaa junaliput Pamplonaan. Helvi vielä tiesi, että "vanhukset" saavat alennusta. Marssimme kaikki kuusi rinkat selässä lipputoimistoon. Vuoronumerokoneesta totesimme, että edellämme on n, 70 ihmistä. Tätä siinä tuskailimme ja ihmettelimme, että mitä tehdään. Samassa yksi herra ojensi meille vuoronumeronsa. Yhtäkkiä meidän edellämme ei enää ollut kuin muutama numero ja niidenkin haltijat olivat näemmä luovuttaneet. Saimme nopeasti liput ostettua, Helvi ja Risto "vanhusliput" ja me muut normaalihintaiset. Liput maksoivat 36€ + 61€. Netistä ostettuina olisivat maksaneet paljon vähemmän.

Vähän oli paikkanumerot eri puolilla junaa, mutta saimme onneksi Riston kanssa vaihdettua paikat vierekkäin.

Turvatarkastus tehtiin myös ennen junaan menoa. Madridissa 30 astetta lämpöä.

Pilotti-hotellin edessä me ja Asta

Helvi siskoineen ja tyttärineen Madridin juna-asemalla.

Junalla Pamplonaan, 3,5 tuntia. Asemalla yksi amerikkalaisrouva järjesteli kimppakyytejä oikein urakalla. Brasialaiset miehet olivat jo laittaneet rinkkansa "meidän" auton kyytiin, mutta rouva järjesti toisin. Niinpä me kuusi suomalaista päästiin isoon taksiin ja brasialaiset + amerikkalaisrouva menivät pienemmällä autolla. Kyyti maksoi 100€. Matka oli vuoristoinen ja mutkainen. Turvallisesti päästiin kuitenkin Jannen portille.

On se St. Jean Pied de Port idyllinen paikka. Hotelli löytyi helposti ja saimme sievän huoneen. Olusten jälkeen kiertelimme kylillä ja löysimme Pyhiinvaeltajien toimiston, kylläkin aika sattumalta. Ostimme simpukat ja pyhiinvaeltajien passit.

Ensimmäiset leimat :)

Huomenna matkaan.

	Pyhiinvaellustoimisto SJPdP:ssa

 
2.9.2014 ti SJPdP- Orisson  8 km ,  2hh
Lähtöpaikkamme eli Saint Jean Pied de Port oli ihana pieni ranskalainen pikku-kaupunki. Vähän tuntui siltä, että koko kaupunki elää pyhiinvaeltajista ja heitä varten.

Aamiaisen (joka tarjoiltiin meille henkilökohtaisesti pöytään) jälkeen rinkat selkään ja suuntasimme polun päähän. Vähän siellä muun rinkkakansan kanssa etsimme oikeaa reittiä, mutta kyllä se oikea suunta sitten löytyi.

Polku näytti heti oikean luonteensa. Se oli kuin pystysuoraa seinää olisi kiivennyt. Elämämme rankimmat 8km. Mutta lyhyiden askelien ja monien taukojen jälkeen pääsimme eteenpäin.

Mutta mitkä maisemat!

Meillä oli varattuna seuraavan yön majoitus Orissonista, emmekä olisi yhtään pidemmälle jaksaneetkaan.

Siellä ne meidän eiliset kaveritkin pitivät taukoa. Heidän vaan oli pakko jatkaa matkaa kuin taas me saatiin jäädä nauttimaan upeista maisemista.

Saimme kahden hengen huoneen. Suihkut toimivat poletilla ja sillä sai vettä 5min. Hyvin riitti. Jouduin neuvomaan yhtä amerikkalaista rouvaa, joka ei saanut polettia oikein laitteeseen.

Orisson on aivan fantastinen paikka; huikeat maisemat ja hintaan 34€ sisältyy yöpyminen, illallinen ja aamiainen.

Olo on varsin tyytyväinen tähän kaikkeen.

Illallispöydässä esittelimme itsemme. Minä rohkeasti ensimmäisten joukossa nousin seisomaan ja kerroin olevamme Suomesta jne. Hyvä minä !

Pyhiinvaeltajia oli pohjois- ja etelä-Amerikasta, Etelä-Afrikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Englannista, Italiasta, Tanskasta, Unkarista, Belgiasta, Suomesta, siis me kaksi,
niin ja ainakin vielä Intiasta.

Lähtöportilla	Ensimmäinen vesitankkaus
	Pyreneillä kotkan liitoa
	Orissonin ruokailu

3.9.2014 ke Orisson - Roncesfalles, 18 km, 2hh

Aamupala tarjoiltiin taas pöytään ja kahvia juotiin "murokupeista".

 Matka jatkuu ..... Raskasta oli kiipeäminen aina vaan ylös ja ylös ja ylös. Reitin varrella oli paljon lampaita, jonkun verran lehmiä ja hevosia. Seutu oli vihreää ja joka puolella soivat eläinten kellot.
Matkalla oli ihana yllätys, kun yksi heppu oli tullut pakettiautolla myymään kahvia, hedelmiä, keitettyjä kananmunia, limpparia ym. Saatiin myös leimat passeihin. Oli viimeinen leima Ranskassa, koska kohta ylitettäisiin raja ja oltaisiin Espanjassa.

Toinen yllätys oli, kun japanilaiset tai korealaiset jakoivat ohikulkijoille kaikenlaista pientä lahjaa. Me saimme kynät ja käsipyyhkeitä. Kaikilla oli hauskaa.

Kiipeämistä riitti tälle päivälle 14 km ja sitten koitti kauan kaivattu alamäki. Mutta minkälainen alamäki. Kuin olisi taas seinää pitkin kävellyt ja irtokivillä. Minulta loppuivat polvet heti alkumetreille. Liukastuin ja sen jälkeen polvet tärisivät niin lujaa, että ne eivät kantaneet yhtään. Kyllä oli hidas 4km, mutta alas päästiin.

Roncesfallesissa on kuuluisa ja perinteinen majoituspaikka eli vanha luostari ja sinne oli tarkoitus mennä. Mutta väsymyksestä johtuen kysyimme heti ensimmäisestä mahdollisesta majapaikasta yösijaa. Se oli hostel ja täynnä. He kertoivat, että heillä on toinen paikka 5km:n päässä. Pelästyimme, että joutuisimme sinne kävelemään, mutta he aikoivatkin kuljettaa meidät sinne autolla. Hyppäsimme kyytiin ja vähän siinä ihmeteltiin, että mihis meitä nyt oikein viedään. Mutta perillä meitä odotti todella komea huoneisto; kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja kylppäri. Omaa pihaakin vielä löytyi.
Kävimme syömässä menu del peregriinon. Keitimme kahvit asunnossamme ja pesimme pyykkiä.

Auringon noustessa matka jatkuu	Alhaalla kylässä ei vielä tiedetä auringosta
	Ihana yllätyskahvipaussi
	Ranskan ja Espanja raja

4.9.2014 to Roncesfalles - Zubiri, 17 km, 2hh

Aamulla saimme "hyvistystä" matkasta tuon 5km.
Heti alkuun pysähdyimme lähikuppilaan aamupalalle ja sitten matkaan.
Ihmettelin useaan otteeseen, että jalat yleensä toimivat eilisen jälkeen.
Ylämäkeä ja alamäkeä riitti tällekin päivälle. Pidimme useita taukoja ja söimme eväitä. Samat ihmiset menevät vuorotellen ohi riippuen taukojen ajoituksesta.
Iltapäivällä saavuimme Zubiriin, jossa oli ihan hirveän paljon vaeltajia. Tämä johtui siitä, että seuraavan kylän albergue oli suljettu. Kaikki majapaikat täyttyivät nopeasti, eivätkä kaikki saaneet yöpaikkaa täältä lainkaan. Jotkut tilasivat taksin ja jatkoivat eteenpäin.
Jälkeenpäin kuulimme yhdestä kiinalaisesta, joka joutui menemään autolla seuraavaan kylään yöksi, mutta palasi aamulla takaisin, jotta ei yhtään kilometriä jäänyt kävelemättä.
Me komeasti hotelliin. Maksoimme 76€ yhdestä yöstä, mutta siihen kuului sitten myös aamiainen.
Amerikkalainen "poletti-kaveri" oli samassa hotellissa.
Porukalla rupeaa olemaan jalkalihakset kipeinä. Monen näköistä tönkkökävelyä näkee, itsekullakin.
Pyhiinvaeltajien menu syötiin illalla ja joessa liotettiin jalkoja muiden joukossa.

Jalkojen liotusta kylmässä vedessä
Nämä iloiset matkalaiset jakoivat pikkulahjoja ohikulkijoille

5.9.2014 pe Zubiri - Pamplona , 20 km, linja-auto, 4hh 

Jalkojen tönkköisyyden tähden päätimme kulkea seuraavan matkan bussilla. Pysäkillä odottelimme usean muun jalkavaivaisen kanssa linja-autoa. Sieltä sitten tulikin pikku-bussi, johon emme kaikki mahtuneet. Kuski kertoi, että vartin päästä tulisi "grande". No, siinä meni melkein 3 varttia, mutta tuli kuitenkin. Matka taittui nopeasti ja maksoi vain 4,30 / dos personas.

Pysäkillä jo kuulimme, että Pamplonassa on myös jo majapaikat täynnä. Perille päästyämme kävelimme nopeasti ensimmäiseen, mutta sen ovi oli kiinni, eikä kukaan vastannut ovisummerin soittoon. Vanha pappakin yritti meitä auttaa, mutta mikään ei auttanut. Sitten vaan nopeasti seuraavaan.
Pari kertaa kysyttiin neuvoa ja perille päästiin juuri klo 12, tai tais olla vähän vajaa. Paikka oli pieni, vain 26 sänkyä ja täyttyi nopeasti. Se oli saksalaisten ylläpitämä.
Kirjoittautuminen kesti kauan, kun mies kirjoitti käsin passinumeroa ja kotikuntaa myöten. Mehutkin tarjottiin siinä samalla. "Finland" kirvoitti myös "Suomi" ja "sisu" -ilmaukset.

Yö, aamiaiset, koneellinen pyykkiä kuivureineen maksoi yhteensä 23€.
Kävimme pyörähtämässä kaupungilla. Söimme plazalla voileivän ja salaatin. Kämpille lepäämään ja uudelleen katsomaan kaupungin vilinää. Siellä taisi olla joku keskiaikainen fiesta myyntikojuineen ja orkestereineen. Söimme italialaisessa pizzapaikassa pakistanilaisten valmistamat kebab-hampparit. Ihan ok, vaikka olimmekin ainoat asiakkaat.

Ei sitten tiedä, että onko aina sellainen hulina vai oliko todella joku fiesta-ilta.

Huoneessamme asuivat myös yksi ruotsalainen ja yksi saksalainen, miehiä molemmat.

Saksalaisten ylläpitämä albergue
	Pamplonassa  kaupungintalon edustalla
	Tutuksu tuleva ensalada

6.9.2014 la Pamplona - Zariquiegui, 8,2km 8hh  
Herätys talon puolesta 6,30, aamupala ja ulos talosta 7,30.

Heillä on siellä sellainen tapa, että koko henkilökunta tulee ulos vilkuttamaan jokaiselle lähtijälle. Mukava tapa.

Riston kävelysauva vähän temppuili ja sitä sitten korjailtiin ennen kuin päästiin vauhtiin.

Ensin läpi Pamplonan ja sitten läpi peltojen kiipesimme taas vaan ylöspäin.

Haaveena oli, että saisimme majapaikan jo 10 km:n päästä.
Tässä onnistuimmekin. Nyt meillä on leveä kerrosängyn alapeti. Yöpyminen + illalliset + aamiaiset yhteensä 44€. Taas amerikkalaiset Channel miehineen samassa paikassa.

	Camino-amiga amerikkalainen Channel

 
7.9.2014 su Zariquiegui - Puente la Reina

13,4 km ,    3hh 



Aamupala 6,30 ja matkaan 7,15. Taas kiivettiin ja puhistiin. Vuorelta alas pyörivien kivien lomitse. Rankkaa. Kuumaa.

Puente la Reinassa pysähdyimme heti ensimmäiseen alberguehen. Jonossa jännättiin, että saadaanko petipaikat. Yhtäkkiä yksi nainen kysyi, että puhutaanko suomea ?

Siinä jonossa vähän kerittiin puhella ja sitten tulikin jo meidän vuoromme. Saimme oman huoneen ja kysyin, että voiko ystävämme tulla siihen myös ? Niin saimme kolmenhengen huoneen omalla kylppärillä.

Siinä sitten jutellessa huomasimme uskomattomia yhteensattumia; hän on Laitilasta, mutta asuu nyt Raumalla, sukulaisia Nousiaisissa ja Pyhärannan Santtiolla. Heillä on kenttäsirkkeli-firma eli yhteisiä tuttuja Riston kanssa ja lapset Mari, Mikko ja Mikael.

Kuljimme kylillä ja kävimme yhdessä syömässä. Tapasimme kuppilassa yhden saksalaisen miehen, joka oli käynyt nuorena Suomessa. Hän oli kovin innoissaan muistellessaan kaikenlaisia sattumia siltä reissulta.
Ostimme kaupasta aamiaistarpeita.
Illalla oli kova ukkonen, mutta ei se meitä haitannut.
Taina lähti aamulla jo ennen kuin me oltiin herätty. Painelee 30 km / pvä ilman rinkkaa.

	suomalais-saksalinen ruokatuokio