10 km , 12 hh
Nukuttiin melkein kellon ympäri. Ja haa, patterit olivat aamulla lämpiminä.
Aamupalaksi kahvia, mehua, Ristolla suklaakakkua ja minulla paahtoleipää.
Vähän matkaa kerkesimme kävelemään ennen kuin alkoi sade. Viitat päälle vaan ja matka etenee.
Ensimmäisessä kahvipaikassa meitä ennen oli linja-autollinen pikku-reppuporukkaa. Emme jonottaneet myyntitiskille, mutta vessaan kyllä. Istuimme vähän aikaa lepäämässä.
Jatkettiin eteenpäin, eikä satanut enää. Mutta hetken päästä alkoi oikein kova sade.
Ylämäkeä kiivetessä lehmänpaska ja vesi sekoittuivat aika velliksi. Ei ollut kiva.
Seuraavassa kahvipaikassa taas sama kaaos ja ryysis. Me ohitimme paikan sen kummempia ihmettelemättä.
Majapaikkamme olisi jo puolentoista kilsan päässä. Tänään siis koko päivä ilman kahvia!
Albergue olikin sitten taas aivan erilainen kuin mikään tähänastisista, funkkistalo. Avarat isot ikkunaseinät kolmeen suuntaan.
Habitacionit oli kaikki varattu, joten isosta huoneesta sängyt 10€/kpl.
Saas nähdä, miten on lämmön laita tässä mökissä. Nämä kun eivät raaski lämmittää näitä talojaan, vaikka patterit olisikin.
Huoneissa kiersi pari miestä ilmaamassa pattereita, mutta eivät saaneet niitä lämpimiksi.
Sääennusteen mukaan ilmojen pitäisi ruveta lämpenemään.
 Enää 100km jäljellä. Ei näihin pylväisiin kyllä ollut uskomista. |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
14.10.2014 ti Ferrerios - Portomarin
10 km , 2hh
Ei satanut koko päivänä. Hyvin kulki pitkin maalaismaisemia.
Portomarinin kaupunkiin saavuttiin aika aikaisin ja siinä sitten mietittiin, että jäädäänkö vai jatketaanko. Seuraava etappi olisi kuitenkin vasta kahdeksan kilometrin päässä, joten ei oteta mitään riskiä jalkojen suhteen eli jäädään.
Syötiin omeletit yhden alberguen kuppilassa ja sitten lähdettiin etsimään yösijaa. Aikamme kierreltyämme palasimme alkupisteeseen ja otimme sieltä huoneen (30€).
Kiertelimme kaikki kaupat ja etsimme lämpömittaria. Sellaista ei vaan löytynyt. Kuumemittareita kyllä. Vaikka kuinka selitettiin, niin eivät meinanneet ymmärtää, että mikä on "termometros".
Kävin myös ottamassa permanentin otsatukkaani ja sain yhden papiljotin kaupanpäälliseksi (siis pyysin sitä).
Söimme omassa kuppilassa pizzat. Jaksoimme vain puolikkaat ja emäntä ehdotti, että hän ottaa loput talteen ja voimme syödä ne sitten myöhemmin. Päätimme syödä ne aamupalaksi.
Soitin äidille. Iskä meni tänään sairaalaan ja huomenna aamulla on leikkaus.
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
15.10.2014 ke Portomarin - Ventas de Naron
13 km , 8hh (ei kerrossänkyjä)
Aamulla syötiin eiliseltä jääneet pizzat. Yhdeksältä lähdettiin taa ylämäkeä kiipeämään.
Aika alkuvaiheessa alkoi sade ja sitä jatkui koko matkan.
Matkalla kahvipaikassa kauhea ruuhka. Bussillinen camino-turisteja oli vallannut kaikki paikat.
Albergueen majoituttiin, 10€ / persona.
Omeletit syötiin, oluet juotiin. Makuupussit pesukoneessa. Taas värjötellään kylmässä kämpässä.
Mari lähetti viestin, että leikkaus sujunut hyvin eli suunnitelman mukaan ja pikatesti osoittaa hyvänlaatuista.
 |  |
16.10.2014 to Ventas de Naron - San Xulian
15,5 km 6hh/3h
Kovassa sateessa paineltiin menemään. Tarkoitus oli jäädä Palas de Reihin ja jo hotellistakin haaveiltiin, mutta eikun eteenpäin vaan käveltiin.
Kaupungin ulkopuolella yritettiin yhteen hostelliin, mutta oli kuulemma täynnä. Ei ihan uskottu tätä juttua. Ei taidettu kelvata märkinä ja kuraisina.
Seuraavaan majoituspaikkaan oli 3,4 km. Kyllä oli kuraa ja vettä polulla. Ihan umpiblinissä melkein nilkkoja myöten lampsittiin eteenpäin.
Päästiin perille ja mikä ihana albergue. Lämpö päällä ja baarin puolella takassa tuli. Isäntä pahoitteli säätä, levitteli käsiään ja sanoi " Galicia".
Uutisissa näimme, että " Alerta Roja en Galicia!". Valtavia tulvia n. 100 km:n päässä meistä. Vesi noussut teille autojen ikkunoiden tasolle.
Koko paikassa ei ollut meidän lisäksi kuin yksi ranskalainen mies.
Illallinen oli maukas ja todella runsas. Saatiin vielä paahdettuja kastanjoita.
Todella viihtyisä paikka ja siellä pidettiin vaeltajista hyvää huolta. Jätimme bootsit takan edustalle kuivumaan ja isäntä oli niitä siinä sitten käännellyt ja väännellyt, jotta saatiin aamuksi kuivat kengät jalkaan.
Ihan paras paikka !
 |  |
 |  |
17.10.2014 pe San Xulian - Melide
11 km, 2hh
Aamu oli lämmin ja poutainen. Isäntä kertoi, että heillä on tänään vapaapäivä, joten meille tuli kiire pakkaamaan. Oltiin herätty vasta kahdeksalta. (yöllä olin käynyt 4 kertaa vessassa).
Matka meni hyvässä säässä ja taukoiltiin usein.
Meliden kaupungista majapaikaksi valittiin jo matkalla mainostettu albergue. Saimme kahdenhengen huoneen, 24€. Ostimme kaupasta iltapala- ja aamupalatarvikkeita.
Vasen polvi vähän reistaa ja tietysti olkapää paljonkin.
 |  |
 |  Keltaista seuraten |
 Kastanja- ja tammenterhomatto |  Kastanja-karvapallo. Tosi ikävät piikit |
 |  |
18.10.2014 la Melide - Arzua
13 km 2hh
Yö oli vähän levoton. Kymmeneen saakka heput keskustelivat espanjalaiseen tyyliin kovaäänisesti meidän "yksiön" ulkopuolella. Juuri, kun oltiin sikeässä unessa, n. 2.00, alkoi ulko-oven hakkaaminen. Onneksi jotkut kävivät päästämässä tulijat sisälle, joten saatiin se hakkaaminen loppumaan. Fillaristien ilta oli tainnut mennä pitkäksi.
Paikasta piti olla ulkona ennen kahdeksaa, mutta taisi mennä vartin yli. Eli pimeään lähdettiin tallustamaan. Vettä tihutti välillä, joten viitat päälle. Lämmintä ja hikistä oli. Mulla oli polvituet apuna vasemman polven vihoittelun takia.
Jotenkin tuntui taas kovin raskaalta tämänpäiväinen käveleminen.
Hostellista oma huone. Lämmin huone. Samassa yhteydessä albergue, joten saatiin myös pesukone ja kuivuri käytössä.
Nyt näyttää aurinko paistavan. Se on kyllä hieno homma.
 |  |
 |  |
 |  |
19.10.2014 su Arzua - Salceda
11,5 km , 2hh
Matka taittui lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Muuten ok, mutta polvi ja olkapää temppuilevat.
Majoittauduimme hienoon hostelliin, jonka yhteydessä myös albergue. Tämä paikka on vähän sivussa polulta, mutta kannatti poiketa. Kaunis piha.
Isäntä kertoi, että hänen ensimmäinen asiakkaansa oli ollut suomalainen.
Ravintolasali oli hieno, mutta ruoka pettymys. Alkuruoka oli hyvää Minestrone-keittoa. Aamupala ok.
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
20.10.2014 ma Salceda - Pedrouzo
8,5 km , 10 hh
Aurinko oli jo korkealla, kun me päästiin liikkeelle. Oli lämmintä ja kaunista.
Taukoiltiin usein ja istuttiin kuppiloissa. Nautittiin näistä viimeisistä päivistä ja kilometreistä.
Polku kulki suurimmaksi osaksi eukalyptuspuu-metsässä.
Majapaikaksi valitsimme alberguen, jossa oli sauna. Emme sitten kuitenkaan saunaan menneet. Halusimme heti suihkuun ja saunan lämmitys olisi kestänyt 40 min. Paikka oli aika uusi ja todella nykyaikainen.
Illalla söimme hampurilaiset, jotka olivat ihan ok tällä kertaa.
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
21.10.2014 ti Pedrouzo - San Marcos
16 km 2hh
Taas lähdettiin lämpimässä säässä taivaltamaan. Vähän oli sumua alavilla kohdilla.
Cafeteriassa nautitun hyvän aamiaisen jälkeen toiseksi viimeinen vaelluspäivä alkakoon.
Matkalta yritin soittaa useaan kertaan yhteen hostelliin, mutta kukaan ei vastannut. Silloin päätettiin, että yritetään kävellä mahdollisimman pitkälle. Katsotaan sitten, että mihin majoitutaan.
Iso albergue (500 sänkyä) olisi 15 km:n päässä ja se vähän kiinnosti nähdä.
Jalka ei ollut enää niin kipeä, mutta olkapää puolestaan oli.
Matka meni hienosti ja vähän haikeuttakin oli mielessä.
Albergue löytyi ja ilmoittauduimme asukkaiksi. Käytiin suihkussa ja kysyttiin pesukonetta. Respa-täti neuvoi paikan ja me lähdettiin pyykkipussin kanssa lampsimaan ison piha-alueen toiseen päähän. Alue on sellainen, että albergue kooskuu useista rivitaloista. Talorivistöjen jälkeen on iso plaza, jossa useita ravintoloita, baareja ja kauppoja sekä itsepalvelupesula. Mutta nyt vaan on niin, että nämä kaikki on tältä syksyltä / talvelta jo suljettu !
Ei ole kauppaa eikä meillä ole mitään ruokaa. Kaiken kukkuraksi vielä meidän huoneeseen majoittui pari tosi pahalle haisevaa heppua.
Riston mitta tuli täyteen.
Näimme mainoksen toisesta majoitusvaihtoehdosta (puolalainen), kävimme tsekkaamassa paikan, haimme tavaramme alberguesta ja muutimme toiseen osoitteeseen. Ensimmäisen maksu (12€) hävittiin, mutta uusi oli halpa (20€) ja oma huone.
Ruoka oli myös edullista, menu 8,5€ ja hyvää.
Illalla kävimme messussa pienessä kappelissa. Siellä oli 5 muuta peregriinoa. Yksi nuori poika soitti kitaraa ja pappina oli tummaihoinen mies. Messun lopuksi peregriinot kutsuttiin taas eteen ja siunattiin. Messu ei kestänyt kuin 30 min.
Huomenna sitten loput 4 km. WAU !!!
 |  |
 |  |
22.10.2014 ke San Marcos - Santiago
4 km , 2hh
Muuten hyvä yöpaikka, mutta aamiaista ei ollut tarjolla.
Eilisen messukappelin vieressä oli eilen kioski, josta myytiin kahvia ym. Jospa se olisi auki. Mutta eipä ollut, joten tyhjin vatsoin liikkeelle.
No, koko matkaa ei olisi kuin n. 4,5 km ja kyllä sieltä joku kuppila matkalta vastaan tulisi. Näin myös tapahtui ja aamukahvit naamariin ja viimeisten kilometrien kimppuun.
Ympäristö oli jo hyvin kaupunkimainen. Katuja vaan eteenpäin. Vähän oli jännä olo, että koska se katedraali sieltä alkaa näkyä.
Tunnelin läpi portaat alas ja vasemmalle.
Perillä oltiin! Itketti ja nauratti yhtä aikaa.
Tässä se nyt oli. Tätä varten on kiivetty ja kiivetty, rämmitty sateessa ja hikoiltu helteessä.
Hieno tunne, että me selvittiin eikä luovutettu vastoinkäymisten kohdatessa.
Sitten ihmeteltiin, että missähän se pyhiinvaeltajien toimisto mahtaa olla. Olin kuvitellut, että se näkyisi ensimmäisenä pitkine jonoineen. Kysyin asiaa yhdeltä "kolleegaltakin", mutta ei hänkään tiennyt. No, selvisihän asia, kun luki Johnnyn kirjaa.
Seuraavaksi siis sinne. Jonoa oli, mutta ei kovin pitkää.
Kohta oli compostelat kädessä, valokuvaus ja tärkeät dokut töttöröön.
Heti kohta yksi nuori nainen kyseli, että onko meillä jo majapaikkaa? Ei ollut, mutta nyt siis olisi. Oma huone kaupungin keskustassa, aivan katedraalin vieressä 30€:lla tuntui kyllä uskomattoman halvalta.
Sitten tulikin jo kiire messuun. Katedraali oli täynnä väkeä, joten saimme vain seisomapaikat. Kaikenlaista messu-höpinää oli ensin ja sitten lueteltiin saapuneet, kansallisuus ja lähtöpaikka. Ei tullut meitä. Eli huomenna sitten. Lähdimme kesken pois.
Kiertelimme ja haimme turistitoimistoa. Ei löydetty mistään. Olisi tarvittu opasta löytämään opastusta :)
Kysyin katedraalin info-tiskiltä kaupungin karttaa ja sieltä neuvottiin turistitoimistoon "ensin vasemmalle ja sitten oikealle". Lopulta löytyi ja se oli majapaikkamme vieressä :)
No, sieltä saimme kartan, juna-aikataulun, bussi-aikataulun sekä tiedon paikasta, jossa voisimme tulostaa lentoliput. Bueno !
Haimme myös toisen compostelan. Se onkin sellainen, jota jaeteen vain joka 100. Vuosi.
Italialaisessa ravintolassa syötiin hyvät pizzat ja toisessa kuppilassa juotiin kokikset. Vähän ostettiin matkamuistoja ja tuliaisia.
Kovasti oli elämää kaduilla. Ihmisiä kävelee kaduilla edestakaisin. Peregriinot eivät osaa olla paikoillaan.
Meillä on oma parveke, josta on hieno näkymä pikku puistoon ja ravintolakadulle.
Hieno, että huomenna ei tarvitse lähteä mihinkään !!!
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
"Kotikatumme", vasemmalla pyhiinvaellustoimisto ja oikealla hostellimme
Aamupala alakerran kuppilassa. Siinä istuessamme huomasin, että vastapäätä on junalippumyymälä. Vautsi, mikä tuuri taas. Sieltä saimme ostettua junaliput Madridiin (180€).
Kiertelimme kauppoja ja ostimme lapsiperheille camino-palapelit. Sitten haimme postin ja sekin löytyi ihan kulman takaa. Ostimme sieltä laatikon, jota sitten urakoimme oikean kokoiseksi. Paljon teippiä päälle, lappu kylkeen ja rahat tiskiin. Ei ollut ihan halpa keikka (45€), mutta mielestämme kannatti. Eivät kuitenkaan rinkkoihin olisi mahtuneet. Ostimme vielä itsellemme t-paidat ja Ristolle housut.
Kävimme myös city-juna-ajelulla.
Niin, ja se tärkein eli peregriino-messu. En kyllä kuullut nytkään, että pappi olisi sanonut "dos finlandesas" mutta Riston mielestä olisi sanonut. Äänitin sen kohdan, joten voidaan yrittää kuunnella ja tarkistaa siitä. Komeaa oli suitsutusastian heiluminen. Tämä messu kesti tunnin.
Muuten tämä hostelli on kyllä aivan mahtavalla paikalla. Kaikki on lähellä.
Huomenna sitten Finisterraan !
 |  |
24.10.2014 pe Santiago - Finisterra
Ajoissa herättiin ja heipattiin emännälle, joka sattumalta nähtiin lähtiessämme.
Kävelimme rinkkojen kanssa katedraalin toiselle puolelle, jossa olemma parin päivän aikana nähneet takseja jonossa. No, nytpä ei ollut yhtään. Ei siinä kauan mennyt ennen kuin yksi taksi saapui. Näytimme kuskille kartalta bussiaseman ja sanoimme myös " finisterra bus". Olimme kuulleet / lukeneet, että asemia on kaksi ja näin yritimme varmistaa, että olemme menossa oikeaan paikkaan. Näin myös tapahtui ja halvalla päästiin (3,8€).
Olimme suunnitelleet, että menemme klo 10.00 lähtevällä bussilla, mutta kaikki oli sujunut niin nopeasti, että olimme lippuluukulla jo 8,45 ja näin ollen istuimme klo 9.00 lähtevässä autossa.
Matka kesti yllättävän kauan eli 2,5 tuntia.
Maisemat muuttuivat kyllä komeiksi. Meri näkyi rannattomana.
Bussissa vaan ilmanvaihto ei toiminut ja meidän hienot näköalapaikat menettivät vähän merkitystä, kun ikkunat olivat ihan huurussa.
No, taas perille päästiin. Ensin aamukahville ja sitten kämpän etsintään. Heti bussin ovella olivat ensimmäiset mainoslippujen jakajat kimpussa.
Saimme kauniin huoneen aivan rannan tuntumasta (36€).
Kylässä olivat markkinat käynnissä, joten käväisimme siellä. Ostin pitsiä ja parit pikkuhousut.
Söimme todella hyvätsaksalaiset makkararuuat saksalaisessa baarissa. Oli paistettua sipulia, salaattia ym.
Sitten vähän lepäilyä ja lähtö niemenkärkeen eli maailman loppuun. Sinne oli käveltävä 3 km maantien reunassa.
Perille päästyämme syöksyin heti vessaan. Mutta järkytys oli aikamoinen. Naisten vessan ovessa oli lappu "ei vettä". No, miesten vessaan sitten. Invavessan pytty täynnä paperia. Tavallinen miesten vessa, sama juttu. Ei auta. Ovea ei saa lukkoon. Ei auta. Säiliössä ei todellakaan ole vettä. Vielä tarkistus käsienpesualtaassa; ei vettä.
Kävimme kahvilla pienessä kuppilassa ja yritin siellä käydä vessassa. Ei vettä.
Porukkaa tuli koko ajan lisää, kävellen, pikkuautoilla, linja-autoilla eikä mikään vessa toiminut.
Ihmiset kerääntyivät katsomaan auringon laskua. Mutta valitettavasti meidän oli lähdettävä pois paikalta ennen auringon laskua juuri tämän vessaongelman takia.
Kävimme vielä illalla kaupassa ostamassa herkkuja.
Mietityttää, että taitaa kuitenkin olla se pissatauti ja että pitääkö mennä lääkäriin hakemaan antibioottia.
 |  |
 0km ja käsikin on jonnekin hävinnyt |  |
 |  Majakka |
25.10.2014 la Finisterra - Santiago - Madrid
Tänään kait sitten loppuu virallisesti pyhiinvaellusmatkamme. Palaamme normaalien ihmisten joukkoon.
Kävelimme aamupäivällä aallonmurtajalla ja yritimme vangita filmille "merihirviötä". Filmillä näkyy joku epämääräinen lonkero, josta ei tiedä, että mikä se on!
Kyllä oli mukavan näköinen kylä. Monenkirjavat veneet rannassa ja aava meri. Ja meri oikein haisi mereltä.
Oli mukavaa, että saimme jättää rinkat hotellin baariin, vaikka huone pitikin luovuttaa.
Söimme taas saksalaisessa baarissa saman annoksen kuin eilenkin.
Lähdimme klo 15.00:n bussilla. Ihan järkyttävä oli tämä paluukyyti. Bussissa ei tullut mistään raitista ilmaa. Moni kävi siitä sanomassa, mutta kun ei toiminut, niin ei toiminut. Lopulta yksi tyttö kävi kuskille sanomassa, että avaa nyt edes kattoluukut. Se auttoi paljon.
Matkakin kesti tulomatkaa kauemmin eli kolme tuntia. Oli ne hikiset tunnit.
Bussiasemalta otettiin taksi juna-asemalle.
Siellä ei ollutkaan minkäänlaista reppujen säilytyspaikkaa, joten jäimme sitten neljäksi tunniksi sinne notkumaan.
Santiago-kakut ostettiin aseman baarista.
Siinä se aika saatiin kulumaan ja viimein astuttiin junaan.
Ahtailla käytävillä tungeksivat ihmiset rinkkoineen ja fillaroineen. Me onneksi osuttiin heti oikeaan vaunuun ja hyttikin löytyi helposti.
Joimme iltakahvit ravintolavaunussa. Kauhea meteli koko ajan. Ei voi sanoa mukavaksi tätä junamatkustamista. Mutta aamulla sitten pitäisi olla Madridissa. Junassa myös norjalais-amerikkalaispariskunta, josta Risto otti kuvan 0 km-pylväällä.
 |  |
 |  |
26.10.2014 su Santiago - Madrid
No, huh huh, mikä yö. Aamuyöstä uni väkisinkin voitti, mutta ei siinä kunnolla taidettu nukkua lainkaan. Aamuinen herätysaikakin hermostutti. Puhelimeen laitoin herätyksen kuudeksi, mutta ei ollut tietoa, että vaihtuuko puhelimen aika automaattisesti vai ei. Kun herättiin, niin ei ollut tietoa, että ollaanko sitä kesä- vai talviajassa. Konnari kävi koputtelemassa oviin, joten siitä sitten tiedettiin, että kohta ollaan perillä.
Asemalla kahvit ja odotettiin turisti-infon aukeamista. Sieltä kartta ja ohjeet, että mihin suuntaan tässä suurkaupungissa kannattaisi suunnistaa. Otimme taksin ja näytimme hänelle kartasta info-tädin piirtämään kohtaa.
Kun nousimme taksista, niin kohdalla oli yksi hostel ja sinne sitten. Jouduimme odottamaan usean tunnin, ennen kuin huone vapautui. Eikä ollut ihan halpakaan (80€/yö).
Ostimme city-bussiin kahden päivän lipun ja kiertelimme kertaalleen toisen reiteistä. Kyllä Madrid on kaunis kaupunki. Kauniit talot ja ja paljon puita.
Tallustelimme pitkin katuja muiden mukana. Kansaa on paljon. Johtuuko sunnuntaista tai onko näin aina ? Huomenna se nähdään.
Plazalla on ollut jos jonkinlaista taiteilijaa, mutta vain yksi katusoittaja. Paljon on myös kerjäläisiä.
Sää on mahdottoman kaunis, suorastaan liian kuuma.
 |  |
 |  |
 |  |
27.10.2014 ma Madrid
Aamiainen kuului hintaan, joten syötiin se omassa hostellissa. Risto tiputti taas veitsen housuilleen, joten hän joutui housupyykille.
Sitten lähdettiin kiertoajelulle. Seisoimme ensin taas väärällä pysäkille ja kaksi autoa meni ohi. Kuskit siellä viittelöivät meille. Eivät ilmeisesti pystyneet pysähtymään pikkuautojen vallattua pysäkkialueen.
Kävelimme sitten vaan seuraavalle pysäkille. Bussi tulikin, mutta se ei aukaissut ovia. Toinen työntekijä puuttui. Tyttö tuli myöhässä anteeksipyydellen ja pääsimme matkaan.
Jäimme pois HardRock-cafeen pysäkillä. Päätimme ostaa paidat. Aikansa pyörittyämme saimme valittua mieleiset. Isoille pojille löysimme myös tuliaiset.
Menimme baarin puolelle kokiksille. Risto kysyi kolme kertaa laskun perään ennen kuin ymmärsimme, että ei maksanut mitään. Emme tiedä miksi. Siis ei muiltakaan asiakkailta otettu limppareista maksua.
Sitten taas bussiin ja kiertoajelu jatkui.
Ymmärsimme kuulutuksesta, että RealMadridin eli Santiago-stadioniin pääsisi tutustumaan samalla bussi-lipulla. Me sitten hyppäsimme pois autosta ja marssimme kohti stadionia. Mutta ei se niin mennyt eli olisi pitänyt ostaa sinne erikseen liput. Emme kuitenkaan ostaneet lippuja, vaan takaisin pysäkille. Siellä yksi innokas vanhempi fani esitteli hankkimiaan valokuvia. Niissä hän poseerasi muka Ronaldon kanssa.
Teimme kierroksen loppuun ja menimme kuppilaan syömään paellaa. Sitten vähän lepäilyä huoneessamme.
Tehtiin vielä yksi maisemabussikierros. Plazalla kuunneltiin ja katseltiin espanjalaisen yhtyeen esitystä.
Tämä alkaa olla yötä vailla siinä. Kahdeksan viikkoa on eletty aivan toisenlaista elämää. Paluu arkeen ja normaaliin elämään on tosiasia.
Kyllä meillä on ollut HIENO REISSU !!!!!!!
 |  |
 |  |
Aamulla hostellin edestä taksi ja siitä lentokentälle. Lento Helsinkiin ja siellä nopea koneenvaihto Turku-koneeseen.
Kentällä aivan valtava YLLÄTYS. Siellä olivat (melkein) KAIKKI meitä vastassa. Panderollein ja lauluin meidät otettiin vastaan. Itkujen ja halailujen jälkeen Nousiaisiin syömään Marin tekemään makkarasoppaa ja jälkkäriksi vielä täytekakkua.
Kai ne sitten ovat meitä odottaneet. Meillä ainakin oli heitä jo ikävä.
