2. viikko

8.9.2014 ma Puente la Reina - Lorca  
13,5 km ,      albergue 2hh 

Aamulla noustiin reippaasti, mutta aikaa kului taas uskomattoman paljon. Etsimme apteekin ja vähän aikaa odottelimme sen aukeamista. Ostimme lisää laastaria. Vasemman jalan ulkosyrjässä paha rakkula. Ei hyvältä tunnu.

Aurinko alkoi nopeasti lämmittämään ja matka tuntui tosi raskaalta. Jalkoja särki ja poltti ja naamasta valui hiki.

Monta taukoa pidettiin. Mitään ruokapaikkaa ei löydetty.

Matkalta soitettiin alberguehen ja varattiin yösija. Risto siis soitti !!

Saimme oman huoneen. Hieno homma ja hieno oli huone. Amerikkalaiset vanhat tuttumme ovat myös täällä. Pesimme koneessa pyykkiä ja kuivatimme kuivurissa. Illalla taas ukkosti.

Yhteisellä illallisella pöydässä oli yksi ranskalainen, joka Risto-nimen kuultuaan kysyi, että ollaanko Suomesta ? Hän tunnisti Risto-nimen Risto Jussilaisesta. Oli innokas mäkihyppy-fani.

 

Niin helkutin kuumaa ja raskasta !
Vanha roomalainen silta	Maailmankartta

9.9.2014  ti      Lorca - Estella (Ayegui)
10 km ,           albergue (urheiluhalli)
 
Illalla ajattelimme, että kävelemme vain lähimpään kylään (5 km), mutta siinä menikin 10 km.
Estellassa on monta eri majoitusvaihtoehtoa ja valkkaaminen oli vaikeaa. Kävimme ensin kahdessa, mutta kolmanteen päädyimme. Sinne oli vielä yli kilometrin matka, sijaitsi urheiluhallin yhteydessä. Sänkyjä oli huoneessa PALJON. Suurin osa porukasta oli nuoria reippaita kävelijöitä tai pyöräilijöitä.

Mulla molemmissa jaloissa vuotavat rakot ja vasen nilkka muuten kipee. Huomenna sitten bussilla.
Paikan henkilökunta puhuu vain espanjaa. Kysyimme:" donde autobus a Arcos"? Ja isäntä selitti ja selitti. Näytti käsillä, että katos. Juu, tiesimme yhdet pysäkit ihan lähellä, mutta katos oli tien toisella puolella. Kysyin vielä " otro?" ja isäntä kielsi. Selvä, eiköhän se ole selvä.
Läheisessä leipäkaupassa söimme pizzan palat ja urheiluhallissa illalliset. Aamiaisetkin olisivat samassa paikassa.

 10.9.2014 ke Estella - Los Arcos
21,4 km ,     linja-auto 6hh 

Aamulla seisoimme melkein tunnin väärällä pysäkillä. Bussit menivät ohi ja kuskit vilkuttivat meille. Yksi pysähtyikin ja selitti meille jotain. Meidän tulkkaus oli, että vartin päästä lähtee keskustasta. Mihin lie lähtenyt ?
Kadun toisella puolelta vanha pappa pöpötti meille jotain ja tuli vielä autojen välistä meidän puolelle tietä ja selitti koko ajan jotain. Samassa paikalle ilmestyi majapaikkamme isäntä. Hänkin selitti ja näytti samalla silmäänsä.
Nyt ymmärsimme, että meidän pitää kävellä seuraavalle pysäkille ja siellä sitten oli myös se katos. Olisi eilen hokenut sitä " arriva, arriva".

Tulihan se bussi ja sanoin kuskille "a Arcos, dos". Kuski: "tres", minä; " eikun dos", kuski: " tres euros". Näin me keskustellaan espanjaksi :)

Olin eilen varannut yöpaikan ja nyt bussissa tuli sellainen olo, että mistähän kylästä. Opaskirja on vähän epäselvä tässä kohtaa.
Odotimme vähän aikaa alberguen avautumista ja onneksi se varaus löytyi.
Majapaikkamme nimi oli casa de abuela eli iso-äidin talo.

Istuimme muutaman tunnin plazalla ja kävimme viereisessä kirkossa. Taas nähtiin amerikkalaiset tuttumme, mutta he jatkoivat vielä matkaa.

Plazalla soitteli huilua yksi peregriino ja ryhmä-rämäkin yritti kerjätä rahaa onnettomilla esiintymisillään. Huilisti oli hyvä.


11.9.2014 to Los Arcos - Viana
18,6 km,    linja-auto, hotelli

Aamupala casa de abuelassa ja rinkat selkään. Kävelimme plazan kautta ja tapasimme kaksi suomalaista naista, joista toinen asuu Turussa. Hekin olivat tulossa bussipysäkille.

Meidän seuraava paikka oli Viana. Olin varannut yöpaikan hotellista ja luullut hinnan olevan 18€ / persona ja se olikin 80€ / huone. Mutta kyllä oli komeaa.

Käppäilimme kylällä ja tapasimme vielä kaksi suomalaista, tanskalaiset siskokset sekä tietysti tutut amerikkalaiset camino-friendit.

Piipahdimme kirkossa ja ihastelimme paikallisten lasten touhuja.

Rakot ovat edelleen pahoina. Tanskalaiset ehdottivat suolavesiliotusta ja näin tehtiin. Ostin kaupasta suolapaketin ja seisoin suolavedessä ammeessa. Laitoin myös FB-ryhmään kyselyä ja nyt sieltä pomppii vastauksia.

Huominen majapaikka varattu ja linja-auto-camino jatkuu. Sain päivitettyä blogia.

Hieno hotelli

12.9.2014 pe Viana - Navarette
22,7 km ,   linja-autot ,   2hh 

Hotellin monipuolisen aamiaisen jälkeen astelimme taas bussipysäkille, nyt varvastossuissa.

Seisoimme samassa kohtaa, missä eilen jäimme pois linja-autosta. Mutta nyt bussi kulkikin toiseen suuntaan !! Kysyimme pariin kertaan kusklta " Logroño?" ja vastaus oli "si". Uskottava se sitten oli. Nousimme pikku-bussiin ja kohta jo olimme Logroñossa.

Bussiasemalta kysyimme neuvoa löytääksemme toisen bussin, joka veisi meidät Navaretteen. Ystävällinen info-täti kertoi, että bussi ei lähde asemalta. Hän antoi kartan käteen ja näytti siitä oikean pysäkin. Helposti se löytyikin. Nostimme bancomaatista rahaa ja pian autokin saapui. Lyhyt automatka ja olimme taas uudessa kylässä.
Albergue oli siinä lähellä, mutta emme päässeet vielä sisälle. Odottelimme olutlasin äärellä, kun isäntä siivosi paikkoja pää hikisenä. Eihän meillä ollut mihinkään kiire. Kaikki hyvin !

Viimein kuitenkin pääsimme huoneeseemme ja vedimme itsemme pitkäksemme. Hetken päästä oveen koputettiin ja isäntä-sälli kyseli vähän anteeksipyydellen, että sainko rahasta oikein takaisin. Sanoin, että kaikki ok ja hän lähti takaisin. Silloin rupesin miettimään, että sainkin varmaan liikaa takaisin ja kiikutin 10€ hänelle. Kyllä hän oli tyytyväinen.

Kävimme kirkossa leimaamassa passimme. Lepäilimme pitkiä aikoja kuunnellen äänikirjoja. Risto on vallan koukussa Sofi Oksasen Puhdistukseen.

Illallista varten istuimme alberguen edessä ja yhtäkkiä Helvi, tytär ja yksi siskoista pelmahtivat paikalle. He istuivat seuraamme ja tilasivat myös ruokaa. Siinä sitten kävimme läpi koko tähänastisen caminon. Heillä se loppui tähän ja huomenna jatkavat bussilla Burgosiin ja sieltä sitten kotiin. Yksi siskoista oli jo Burgosissa heitä odottamassa. Hän oli matkannut fillarilla.

Kyllä oli mukava nähdä heitä. Olimme niin monesti heitä ajatelleet.
Pöydässämme istunut japanilaistyttö jäi kyllä paitsioon viiden suomalaisen pälättäessä kovaan ääneen.

Ruoka oli hyvää.

Helvi ja kumppanit löytyivät tai oikeastaan he löysivät meidät :)

13.9.2014 la Navarette - Najera
8km + 9km kävely + taxi ,     4hh 

Pitkästä aikaa taipaleelle, tällä kertaa sandaalit jalassa. Pääsimme lähtemään vähän 7:n jälkeen ja löysimme avonaisen kuppilan ihan nurkan takaa. Kahvit ja muffinssit pystykahvityyliin ja matkaan 7.30.
Vielä oli pimeää. Kukko lauloi jossain talojen ja peltojen välissä. Viiniviljelmiä ja oliivipuita komeissa riveissä sekä muutama mantelipuukin nähtiin.

Saavuimme Ventosaan vähän kymmenen jälkeen ja nautimme aamun toisen aamupalan.
Olimme suunnitelleet jäävämme tänne yöksi. Kylän ainoa albergue aukeaisi vasta klo 13 emmekä halunneet jäädä odottamaan. Kävelimme kylän ympäri ja pyysin kuppilan tarjoilijaa soittamaan meille taksin.

Niin ajaa hurautimme n. 10 km taksilla Najeraan.

Ensimmäistä albergueta etsimme ja kyselimme ja löysimmekin, mutta se oli "completo". Nurkan takana oli toinen, joka aukeaisi puolen tunnin päästä. Siinä yksi pariskunta istui odottamassa ja kertoi, että puolet vuoteista annetaan jonottajille ja puolet menee varausten perusteella. Näin olimme suht varmoja, että mahdumme sisään. Näin myös kävi.

Paikka oli mahdottoman kaunis. Meillä oli neljän hengen huone, kaksi kerrossänkyä. Meidän lisäksi kaksi amerikkalaista miestä.

Kävimme kylän / kaupungin vanhassa luostarissa. Luostarin kirkossa kuuntelimme kaunista kitaraorkesterin soittamaa musiikkia.

Illalla söimme paellaa. Sadekuuro yllätti ja jouduimme siirtymään baarin sisätiloihin syömään.

Alberguen emäntä oli ystävällisesti siirtänyt pyykit pois sateesta.

14.9.2014 su Najera - Cirueña   16 km ,  2hh 

Tylsä taipale, mutta hyvin jaksettiin. Ennen majapaikkaa aavekaupunki; hienon näköisiä taloja tyhjillään.

Aivan ihastuttava yöpymispaikka, Casa Victoria. Ilmoittautumisen yhteydessä tarjosivat kahvia ja antoivat vesipullon.

Sama perhe hoiti myös kylän yhtä albergueta ja siellä kävimme illalla syömässä yhdessä teksasilaisten kanssa. Näimme kylän baarissa myös tutut amerikkalaiset + Mr Liverboolin.

	Iso olkipaalikasa ja pieni vaeltaja
Uusia tyhjiä taloja

15.9.2014 ma Cirueña - Grañon
13 km,  donativo (10€) kirkko

Aamulla satoi eli sadeviitat päälle. Santo Domingossa sade jo loppui. Käytiin katsomassa kana-kirkkoa (legenda, pitkä tarina).
Jalat tosi huonoina. Loppumatka sandaaleilla.

Grañonin kylässä oli kaksi albergueta. Käytiin ensin katsomassa toista (kyläläisen mamman vastustuksesta huolimatta), mutta se näytti lähinnä huumeluolalta. Ei auttanut muu kuin mennä kirkon torniin yöksi. Synkästä porttikongista ylös kivisiä rappusia. Makuusali ja kasa patjoja. Ne vaan kiinni toisiinsa, jotta mahtuu mahdollisimman paljon yöpyjiä.

Kuudelta olisi yhteisen aterian valmistus, seitsemältä messu, kahdeksalta ruokailu ja yhdeksältä joku rukousjuttu.

Suihkut ja vessat aika onnettomat. Yöpymisestä ja ruuasta vapaaehtoinen maksu.

Emme olleet kovin innoissamme, mutta ei ollut vaihtoehtoja.

Kävelimme kylällä. Ihan kuollutta. Me halutaan täältä pois !!

No, vähän ihmeteltiin sitä ruuanvalmistamista. Pitääkö jokaisen tuoda jotain raaka-ainetta, vai miten toimitaan ? Kuudelta kuitenkin kiipesimme kerrosta ylemmäksi. Siellä oli keittiö ja ruokapöydät. Porukkaa oli paljon ja vallitsi yleinen hämmennys. Mitähän tässä pitäisi tehdä ? Risto pääsi pöydänkantoporukkaan ja minä pääsin kattamaan pöytiä. Kokkeja oli paljon ja minua ei siinä hommassa todellakaan kaivattu.

Seitsemältä sitten kaikki jonossa ulkokautta kirkkoon. Ensin oli normi katolinen messu ja sitten pyydettiin peregriinoja papin eteen. Jotain hän meille sanoi espanjaksi. Ilmeisesti siunasi meidät matkalle.

Ja sitten syömään. Ruoka oli hyvää, mutta loppui kesken. Vanhat tutut teksasilaiset jäivät varmasti nälkäisiksi, iso mies varsinkin.

Yhdeksältä oli siis joku rukousjuttu, johon emme ajatelleet mennä. Mutta mentiin kuitenkin, kun oikein pyydettiin.

Tällä kertaa kirkkoon mentiin suoraan meidän makuusalista.
Astuimme pieneen pimeään tilaan. Huoneen seiniä kiersi tuolien rivi. Istuimet olivat siis seinällä. Käsinojat olivat korkealla ja niillä oli kynttilät. Hospitalero selitti jotain espanjaksi ja yksi tyttö käänsi sen englanniksi. Sen jälkeen kynttilä kiersi kädestä käteen. Sai sanoa jotain ääneen tai olla vaan hiljaa. Tämän jälkeen kaikki halasivat toisiaan ja toivottivat "buen camino". Oli ihan kaunis ja koskettava tilaisuus. Siitä sitten siirryttiinkin nukkumistouhuihin. Uni ei kyllä tullut, koska oli nukuttu päikkärit, koirat haukkuivat, äijät kuorsasivat eikä ollut tyynyä. Paikasta jäi kyllä kuitenkin mukava muisto.

	Kanat kirkossa
Toisessa kerroksessa meidän makuusali	Yhteinen ruokailuhetki