5. viikko

30.9.2014 ti Leon - La Virgen del Camino
8 km ,  20Hh

Aamupillerin jälkeen tulin taas kauhean huonovointiseksi. Ei auttanut kuin nukkua vielä vähän aikaa. Pääsimme vasta yhdeksältä lähtemään.

Aamupalalla kävimme yhden leipomon yhteydessä olevassa kuppilassa ja söimme maukkaat kinkku-juusto-piirakat. Sitten vaan vesipullot täyteen yhdestä "lähteestä" ja matkaan.

Kovin kipeiltä tuntuivat jalat ja muutenkin matka raskaalta.

Matkalla näimme Hobbittien majoja. Aika outoa olisi asua maan sisällä.

Albergue löytyi helposti. Jouduimme odottamaan puolituntia oven aukeamista. Moderni paikka jonkun oppilaitoksen yhdessä siivessä.

Kävimme läheisessä hostellissa syömässä, mutta ei oikein maistunut kummallekaan. Epämääräistä pöperöä valkosipulilla maustettuna. Muistin tästä lähin sanoa "no ajo".

Etsimme kaupan ja ostimme ilta- ja aamupalatarvikkeet. Lepäilyä ja huomisen suunnittelua. Pyykin peseytyivät koneessa.
   

Maanalaisia asumuksia

1.10.2014 ke La Virgen del Camino - Astorga
44 km,  linja-auto , 10Hh 

Taas lähdettiin bussi-caminolle. Kuskille sanottiin " Hospital de Orbigo" ja maksettiin sen mukaan. Me ei vaan tiedetty, että milloin ollaan kyseisessä kylässä. Näin sitten päädyttiin Astorgaan, pummilla.
Oli vasta aamu, joten jouduimme odottamaan alberguen aukeamista yli kolme tuntia.
Istuimme penkeillä ja välillä söimme eväitä. Katedraalikin käytiin tsekkaamassa.
No, saivathan jalat levätä. Toi vasenkin jalka oli turvonnut possunjalaksi.

N. 12.30 kirjoittauduimme majapaikkaan ja pääsimme ensimmäisinä valitsemaan sänkyjä. Paikka oli tosi, tosi vanha. Puulattiat, jotka natisivat kaikkien 120:n peregriinon kävellessä.

Söimme maukkaan pasta bolognesin ja salaatin. Kahvit keitimme itse.

Illalla saimme valtavan annoksen kulttuuria. Ihailimme Piispan talon kauneutta ja siellä olleita maalauksia.
Piipahdimme vielä katedraalissa ja sen yhteydessä olevassa museossa.

Yllätys, yllätys, tapasimme Chanellin miehen ja "easy-tyypin".

Kaupasta ostimme leipää, juustoa ja tomaatteja. Söimme iltapalan ja painuimme sänkyihin kuuntelemaan äänikirjoja.

Tämä talo pitää siis aivan hirveää ääntä. Pelkään, että romahtaa niskaan. Pysyisi nyt tuo yläsänky ensin tuolla ylhäällä. Jokaisen vessakäynti on kuin maanjäristys.

Heräsin yöllä pissahätään. Sellaista ei koskaan tapahdu kotona. Mietin jonkin aikaa, että nousenko ja herätän koko talon. Päätin, että jätän pöntön vetämättä eikä kukaan aamulla tiedä, että se olin minä.

Nousin ja yritin avata huoneemme ovea. Täällä on joissakin ovissa keskellä ovea pyöreä "kahva", jota väännetään / kierretään. Tartuin sellaiseen ja vaikka kuinka yritin pyöritellä, niin ei liikahtanutkaan. Oliko joku pistänyt oven lukkoon ? No, näissä pyöreissä kahvoissa on lukitusnappula keskellä ja sitä pitää sitten vaan myös käännellä jompaankumpaan suuntaan. Näin sitten tein ja volá - koko huone valaistui. Se oli siis valokatkaisin !! Voi luoja ! Näissä alberguissa, kun ollaan niin tarkkoja, ettei valoilla häiritä nukkujia.

No, valossa huomasin, että ovessa oli ihan normaali kahva.
Talo paukkui ja natisi, kun sipsuttelin vessaan. Jätin vetämättä.

Turvonnut jalka huolestuttu. Sain FB-kavereilta ohjeen kääntyä lääkärin puoleen. Näin sitten aamulla varmaan pitäisi tehdä.

Päästiin ensimmäisinä valitsemaan sängyt	Alberguen sisäterassi

Piispojen talo	Kaunis "holvikko"

2.10.2014 to Astorga - Santa Catalina, 9 km,   2hh 
Aamulla googletin "turvonnutta jalkaa" ja sielläkin kehotettiin lääkäriin.

Marssimme taksitolpalle kysymään lääkäriä. Kuski vei meidät terveyskeskuksen päivystykseen, kello oli 7.55. Päivystys sulkeutui 8.00. Pääsin nopeasti lääkäriin.

Hän puhui vain espanjaa. Näytin hänelle sanakirjasta " verenmyrkytys" ja "tukos" -sanat. Lääkärin mielestä olen vain kävellyt liikaa. Hän kirjoitti reseptin jostain voiteesta, ohjeeksi vielä 1 -2 päivän lepo ja kiitos ja näkemiin. Ei maksanut mitään.

Risto pyysi toimistoihmistä soittamaan meille taksin. Sattui sama taksi kuin tullessakin. Otimme suunnaksi kaupungin ulkolaidan ja siitä jatkoimme kävellen. Olimme määränpäässämme jo ennen puoltapäivää.

Kaunis albergue, oma huone 35€.

Vähän ollaan väsyneitä tähän hommaan. Enää ei oikein ole mitään uutta. Vastoinkäymiset tietysti myös vie voimia.
Se on kait koti-ikävää.
Halutaan kuitenkin päästä kunnialla Santiagoon ja myös Finisterraan.




3.10.2014 pe Santa Catalina - Rabanal de Camino        10 km ,    20hh

Aamulla meni aika myöhäiseksi ennen kuin pääsimme matkaan. Aamupäivä meni taas mukavasti, kun ei ollut liian kuuma. Mutta perillä oltiin kuitenkin jo puoli yhdeltä.

Jouduimme odottamaan alberguen avautumista kahteen saakka. Ihmisiä kerääntyi aika paljon ovelle. Olisimme toki voineet mennä toisiinkin majapaikkoihin, mutta halusimme nimenomaan tähän, koska tämä oli "Pirkon paikka". FB-pyhiinvaeltajien kokoontumisessa Pirkko kertoi olostaan hospitalerina juuri tässä alberguessa.

Ovi avautui ja isäntä otti jokaisen vastaan hyvin henkilökohtaisesti. Kertoi myös olleensa Helsingissä ja kehui hyvin paljon Suomea. Saimme sängyt, kävimme suihkussa ja pesimme pyykkiä, syönti ja ei tällä kertaa lepäämistä.

Meille tarjoiltiin klo 16.00 englantilaista teetä ja keksiä. Kaikki kokoontuivat pihapöydän ympärille teetä juomaan.

Yksi nuori poika näppäili kitaraa. Nice !
Etsimme kirjastoa, mutta ei löytynyt. Kello 19.00 messu, 21.30 peregriinojen siunaus.

Tämä on todella kaunis kylä ja sää on taas upea.

Taitaa se koti-ikäväkin hellittää. Mihin ei "nice cup of tea" auttaisi ?
Hyvää ruokaa.

Emme kylläkään jaksaneet valvoa tuohon peregriinojen siunaukseen vaan painuimme pehkuihin. Pihalta kuului soittoa ja laulua. 

Cowboy-kahvila
Iltapäivällä englantilainen tee-hetki

4.10.2014 la Rabanal de Camino - Acebo,
17 km, 2hh 

Aamulla talon puolesta aamupala; kahvia, leipää, marmeladia tai margariinia.
Vähän ennen kahdeksaa matkaan aamuhämärissä.

Mieli oli jotenkin kumman herkistynyt. Itketti.

Aika nopeasti alkoikin sitten se päivän nousu. Tänään kiivetään koko reissun korkeimmalle mäelle, yli 1500 m:iin.

Viiden kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin ensimmäiseen kylään. Siellä ei ollut varmaan muuta kuin kaksi albergueta, muuten aika ränsistynyt kylä. Ostimme kahvit ja söimme patukoita.

Siitä sitten vaan ylöspäin.

Sitten tuli Rauta-risti vastaan. Olin tuonut kotoa kiven, jonka aioin jättää ristille. Näin on tapana tehdä. Kivi kuvastaa jotain murhetta, surua tai toivetta.

Omalla kivelläni oli määrätty tarkoitus. Itku siellä kivikasalla tuli. Oman kiveni takia ja tajutessani sen murheen ja surun määrän, mikä sinne oli kannettu.
Meitä oli siellä tosi paljon vaeltajia yhtä aikaa.

Taas jatkettiin kiipeämistä.

Matkalla oli kaksi mukavaa yllätystä. Yksi nainen pusersi käsin appelsiinituoremehua ja myi sitä 1€ / lasillinen mehua. Myöhemmin oli asuntoautomyymälä, josta ostimme kahvit.

Sitten alkoi alamäki. Se oli ihan hirveä. Irtokiviä monta kilometriä. Pahempi kuin Pyreneet.

Maisemat olivat toki upeat.

Tarkoituksemme oli majoittua Majarin-nimiseen kylään, mutta siellä oli niin alkeellinen albergue, että päätimmekin jatkaa matkaa seuraavaan kylään. Näin matkaa tuli yhteensä 17 km.

Kävellessä alkoi kasvojen ja käsien ihoa kuumottamaan ja lopulta todella polttamaan. En voinut käyttää sauvoja, koska silloin kädet olisivat olleet auringossa. Kämmekkäät auttoivat vähän, mutta vielä jäi sormet suojaamatta.

Loppumatka oli todella vaikeaa; jyrkkä mäki irtokivineen ja auringon polttama iho.
Mutta lopulta taas päästiin perille.

Olimme mielestämme ansainneet oman huoneen, joten nyt majailemme 45€:n hostellissa. Aamupala kuuluu hintaan. Sen saa itse valmistaa talon aineksista.

Illalla kiivas FB-keskustelu. Pauliina ja Heidi selvittivät, että antibiootti oli syyllinen auringolle herkistymiseen. Kuuri loppui nyt!

Mehutarjoilua
	Nyt on tuskaa....

" kyllä sen kylän pitäisi jo näkyä"	Kylä löytyi sitten tuolta jyrkän pudotuksen alta

5.10.2014 su Acebo - Ponferrada
8 km + 5 km ,   2hh

Aamulla nukuttiin pitkään. Oltiin varmaan väsyneitä eilisestä ja oli hyvä nukkua hiljaisuudessa. Lähdimme liikkeelle vasta 9.20.

Kävelimme koko matkan tietä pitkin (camino toki kiemurteli luonnossa). Tie kiemurteli upeissa maisemissa. Olimme ajatelleet, että osan matkaa ajetaan autolla, jotta voisin välttää aurinkoa. Kävelimme siis Molinasecaan, söimme salaatit sillan alla ja hyppäsimme taksiin. Formulavauhdilla saavuimme ennalta valittuun hostelliin, 40€ taas oma huone.

Ovat olleet todella kauniita nämä vuoristokylät. Eilisessä majapaikassa isäntä kertoi, että ovat suljettuina talvikuukaudet ja että asuvat sen ajan Leonissa. Tammi-huhtikuussa heillä voi olla metrinkin verran lunta.

Ponferradassa hieno ritarilinna, josta otimme paljon valokuvia. Lähetin kuvat myös meidän omille pikku-ritareillemme eli Arsille ja Atsolle.

Pyörimme vähän aikaa plazoilla, mutta siihen aikaan, kun täällä hakeuduttiin syömään, niin me jo kömmimme sänkyyn.

	Pyykin kuivatusta hostellissa